Rahapelaamisen historia on pitkä, ja miltei yhtä pitkä on sen tuomien tuottojen hyödyntämisen historia julkisella sektorilla. Jo keisarillisessa Kiinassa järjestettiin lottopelejä armeijan ylläpitokulujen maksamiseen. Kaikki suomalaiset tuntevat Veikkauksen ja yhtiön voittojen tilityskohteet – kulttuuria, urheilua, terveyttä… Kuinka suuri oikein on laillisen rahapelaamisen merkitys eri maiden kansantalouksille?
Internet on tuonut haasteita
Internetin aikakaudella rahapelaamisesta verkossa on tullut monilla markkinoilla perinteisiä kivijalassa toimivia pelikioskeja ja -pisteitä tärkeämpää. Verkkopelaamisen (Veikkaus + sen kansainväliset kilpailijat) volyymi ylittää myös Suomessa verkon ulkopuolella tapahtuvan pelaamisen volyymin. Veikkauksella on verkkopeleistä maassamme noin 75 prosentin markkinaosuus, mutta se on pienentynyt jatkuvasti.
On huomioitava, että Veikkauksen kansainvälisten kilpailijoiden sivustoilla pelaaminen on Suomessa täysin laillista, mutta ne eivät saa markkinoida tuotteitaan ja palveluitaan maassamme. Valtio ei kuitenkaan saa siivuaan näiden yhtiöiden toiminnasta. Tämä pätee myös EU- ja ETA-maissa toimivien verkkokasinoiden ja vedonlyöntisivustojen pelaajavoittoihin – voitot ovat verovapaita esimerkiksi Maltalla ja Virossa toimivilta pelisivustoilta. Esimerkkejä Veikkauksen de facto -kilpailijoista ovat Betsson, bet365, Betsafe ja ComeOn. Jälkimmäiseen on saatavilla Comeon bonuskoodi, jonka avulla pelisivustoon voi tutustua omakohtaisesti ilman riskiä.
Etänä tapahtuva nettipelaaminen on ollut joillekin maille silti melkoinen onnenpotku (tai vaihtoehtoisesti hyvin valittu strategia). Esimerkiksi Euroopan unioniin vuonna 2004 liittynyt Maltan tasavalta on hyvin tunnettu kotipaikka monille rahapelialan yrityksille, jotka toimivat joko yksinomaan tai pääasiallisesti verkossa. Maltan rahapelilisenssi sallii nimittäin pelien tarjoamisen koko EU:n alueella. Itse valtiolle tästä on ollut etua paitsi yritysten suorien verotulojen, myös lisenssien tuomien varojen myötä. Maltan kansantuotteesta miltei 20 prosenttia muodostuu rahapelialasta.
Monopolin mureneminen ei merkitse taloudellisia menetyksiä
Nettipelaamisen ja kansainvälisten peliyritysten toiminnan ei silti tarvitse välttämättä merkitä lovea valtion kassaan. Esimerkiksi Ruotsissa siirrytään vuoden 2019 alussa lisenssipohjaiseen järjestelmään ”paikallisen Veikkauksen” eli Svenska Spelin hävittyä markkinaosuuksia jo vuosikausien ajan kilpailijoille. Nyt harmaalla alueella operointi loppuu ja muista maista tulevat peliyhtiöt voivat toimia laillisesti Ruotsissa. Niiden tulee kuitenkin hankkia pelitoimintaansa lisenssi Ruotsin peliviranomaiselta, ja tämä lisenssi tietenkin maksaa. Lisenssien hinnat liikkuvat 400 000 – 700 000 Ruotsin kruunun välillä. Arvioissa uuden järjestelmän on laskettu tuovan valtiolle merkittävästi murenevaa monopolijärjestelmää enemmän tuottoa.
Länsinaapurissa oltiin siis tilanteessa, jossa rahapelaamisen valtionmonopolista kiinnipitäminen aiheutti itse asiassa tulojen menetyksiä valtiolle. On vain ajan kysymys, milloin Suomessa herätään vallitsevan tilanteen seurauksiin – ja siihen, ettei Veikkauksen toiminta aina kestä kovin hyvin päivänvaloa eettisessä katsannossa.
Laittoman pelaamisen kustannukset
Varsinkin Euroopan ulkopuolella on edelleen paljon valtioita, joissa rahapelaaminen on kokonaisuudessaan laitonta. Näissäkin maissa pelejä silti harrastetaan – mutta minkäänlaisia tuottoja niistä ei kilahda valtion kirstuun. Sen sijaan rahat päätyvät useimmiten rikollisjärjestöjen käsiin, eikä näissä tapauksissa viranomaisilla ole tietenkään minkäänlaisia keinoja puuttua rahapelihaittoihin tai ehkäistä niitä. Usein viranomaiset jopa saattavat olla mukana korruption kautta laittomien pelien järjestämisessä. Samaten alaikäisten pelaamiseen on vaikea puuttua, mikäli laillista viitekehystä rahapelaamiselle ei ole.
Täydellinen rahapelikielto vallitsee esimerkiksi Arabiemiraateissa ja Qatarissa. Islam on selittävä tekijä näissä maissa, mutta myös monissa muissa maissa pelaamiseen suhtaudutaan erittäin nihkeästi. Euroopassa Puola on pitkään kuulunut kaikkein rajoitetuimpiin pelimarkkinoihin, mutta vuodesta 2017 alkaen valtion rahapeliyhtiön ulkopuoliset toimijat ovat voineet hakea vedonlyöntilisenssejä. Puolan valtion on arvioitu menettäneen jopa 300 miljoonaa euroa vuosittain lisenssi- ja verotuloja täyskiellon aikana. Tarkat luvut ovat hankalia saada, sillä ne perustuvat usein summittaisiin arvioihin. Säädellyllä Etelä-Afrikan markkinalla, jossa rahapelaaminen on sallittua mutta laiton pelaaminen kuitenkin rehottaa, valtio häviää laittomien pelien takia arviolta seitsemän miljoonaa euroa vuosittain.
