Latouchen ohjelma: kohti degrowth-yhteiskuntaa

Serge Latouche esittelee teoksessaan Farewell to Growth (2009) kahdeksan tavoitetta, joiden avulla pääsemme kohti kasvuvapaata yhteiskuntaa.

On muutettava arvot, joiden pohjalta toimimme. On luovuttava talouskasvusta kaikkea yhteiskunnallista päätöksentekoa ohjaavana tekijänä ja siirryttävä ylikulutuskulttuurista kohti yhteiskuntaa, jossa eletään harmoniassa luonnon kanssa.

Tämän jälkeen on muutettava maailmankuva, irrottauduttava taloustieteen todellisyyskäsityksestä, hyödyntämisen logiikasta. Esimerkiksi hyvinvointi ja köyhyys, ja niukkuus ja runsaus, täytyy määritellä uudestaa.

Rakennemuutos tarkoittaa, että tuotanto ja sosiaaliset suhteet täytyy sovittaa muuttuviin arvoihin. Sosiaalisten suhteiden uudelleen rakentaminen tarkoittaa samalla uudelleen jakamista.

Uusjako on hyvinvoinnin ja luonnonvarojen jakamista tasaisemmin pohjoisen ja etelän välillä, ja jokaisen yhteiskunnan sisällä.

Paikallistamisen tavoitteena on tukea paikallista tuotantoa, vähentää liikennettä, yksinkertaistaa tuotantorakenteita, tukea kestävää tuotantoa ja kulutusta sekä pienentää riippuvuutta kansainvälisistä valuuttavirroista ja ylikansallisista yhtiöistä. Paikallistaminen viittaa myös kulttuurin, politiikan ja elämänsisällön paikallisten juurien uudelleenlöytämiseen. Ajatukset ja ideat ovat sen sijaan globaaleja ja niiden liikkuvuutta tulee tukea.

Vähentäminen tarkoittaa ‘vähemmän, parempaa ja laadukkaampaa’. Meidän tulee pienentää ekologista jalanjälkeä sekä vähentää kulutusta ja tuotetun jätteen määrää. Tuottavuuden ja talouskasvun tyrehtyessä työviikkoa lyhennetään ja työtä jaetaan. Suhdetta ansiotyöhön on pohdittava. Työnteolta vapautunut aika on aikaa taiteelle, kulttuurille, keskusteluille ja luovuudelle. Myös terveysriskejä on vähennettävä.

Uusiokäyttö ja kierrätys tarkoittaa, että materiaalia tulee käyttää uudelleen ja kierrättää.

Latouche esittelee myös konkreettisemman poliittisen ohjelman, joka käsittää muun muassa ekologisen jalanjäljen pienentämisen alle maapallon kantokyvyn, ympäristöveroja, talonpoikaisen viljelyn elvyttämisen, työajan lyhentämisen, ihmissuhteisiin panostamisen, energian tuhlailun lopettamisen, mainostamisen rankaisemisen sekä teknologistieteellisen keksintöjen jäädyttämisen, uudelleenarvioinnin ja -ohjauksen. Tuottajien tulisi myös kantaa vastuu aiheuttamastaan vahingosta.

Miten tämä kaikki vaikuttaa työllisyyteen? Latouchen mukaan yhteiskunnan uudelleenorganisointi poliittisen ekologian tavoitteiden mukaisesti edellyttää paljon ihmisen tekemää työtä. Luomuviljely, uusiutuva energia ja energian kulutuksen vähentäminen lisäävät ihmistyön tarvetta. Tämän vaikutus on suurempi kuin turhan kulutuksen leikkaamisesta aiheutuva työpaikkojen menetys.

Elina Turunen

Kirjoittaja on maailmanpolitiikan opiskelija.

Lähteet

Latouche, S. (2009) Farewell to Growth. Polity Press, Cambridge.

Downshifting – elämän kohtuullistamista ja vapaaehtoista vaatimattomuutta

Downshifting eli elämän kohtuullistaminen tai vapaaehtoinen vaatimattomuus tarkoittaa sitä, että voimme työskennellä, haluta ja kuluttaa vähemmän sekä olla tämän seurauksena onnellisempia. Ihmiset voivat siis vapaaehtoisesti vähentää tulojaan ja sen myötä luonnonvarojen kulutustaan saadakseen lisää vapaa-aikaa.

Ilmiö on alunperin lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista, mutta rantautunut eri muodoissa kaikkialle maailmaan. Liike on saanut alkunsa, kun yhä useampi on erityisesti vauraissa länsimaissa huomannut, että lisääntyvä vauraus ja kulutus eivät tuo hyvinvointia tai tee onnelliseksi. Taustalla on ajatus mielekkään elämänrytmin saavuttamisesta työntekoa ja kuluttamista vähentämällä. Esimerkiksi Clive Hamiltonin tutkimus vuodelta 2003 osoittaa, että jopa joka neljäs aikuisista briteistä ja australialaisista on vähentänyt vapaaehtoisesti tulotasoaan viimeisen vuosikymmenen aikana.

Ilmiö ei ole ylemmän keskiluokan elitismiä, vaan irtiotto yhteiskunnasta, joka perustuu totaaliselle työn tekemiselle, suorittamiselle ja ylikuluttamiselle. Kyseessä on siis oman elämän haltuunotto, jossa oman elämän hyvinvointi ja onnellisuus rakennetaan ekologisesti kestävälle perustalle vapaana kasvupakosta. Näin saadaan enemmän aikaa tärkeille asioille, kuten läheisille ihmisille, harrastuksille ja omasta terveydestä huolehtimiselle.

Suomessa kohtuullistamiselle ja vapaaehtoiselle vaatimattomuudelle on tilausta. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n keväällä 2010 tekemässä arvokyselyssä suurin osa (82 %) suomalaisista koki työpaikkojen stressin polttavan loppuun, ja 40 % olisi valmis tinkimään palkasta, mikäli vapaa-aikaa olisi enemmän. Samaan aikaan yhä useampi haluaa pidempiä vanhempainvapaita. Ihmiset hakevat elämänsisältöjä nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän perinteisen palkkatyön ulkopuolelta.

Esimerkiksi onnellisuutta tutkineen professori Sonja Lyubomirskyn mukaan vain pieni osa (10 %) ihmisen onnellisuudesta on kiinni ulkoisista olosuhteista, kuten vauraudesta. Sen sijaan perinnöllisyydellä (50 %) ja tietoisella toiminnalla (40 %) on paljon suurempi merkitys. Hyvinvoinnin osatekijät muodostuvat vaurauden sijaan ennen kaikkea kiitollisuuden ja myönteisen ajattelun harjoittamisesta, sosiaalisiin suhteisiin panostamisesta, omasta fyysisestä terveydestä sekä siitä, että voi tehdä asioita, jotka oikeasti kokee merkityksellisiksi.

Leo Stranius

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri ja yksi Suomen degrowth-liikkeen perustajista.