Maailmanlaajuiset kuluttajaluokat ja kasvun purku

Yksi avain aikamme ympäristöongelmien ratkaisuun voisi olla maailman väestön tarkastelu luokkanäkökulmasta, sillä koko ihmiskuntaa käsittelevä tai valtiokeskeinen puhe hämärtää todellisuutta. Vuoden 2009 syksyllä ilmestyneessä raportissa Sustainable Futures esitämme, että itse asiassa kolmannes maailman väestöstä elää kestävästi, ja haasteena on mahdollistaa näiden elämänmuotojen jatkuminen. Toisenlaista, kestävää maailmaa ei tarvitse etsiä kiven alta: se on keskuudessamme tässä ja nyt.

Tulot ja ympäristökuorma kulkevat käsi kädessä

Väitämme, että vauraus on suorassa suhteessa ympäristön kuormittamiseen. Tätä tukee mm. ruotsalainen kotitaloustutkimus, jonka mukaan henkeä kohti lasketut hiilidioksidipäästöt ovat suorassa suhteessa kotitalouksien tulotasoon. Mitä rikkaampi kotitalous, sitä suuremmat päästöt. Samanlainen suhde havaitaan, jos tarkastellaan maiden kansantuloa ja ekologista jalanjälkeä henkeä kohden. Mitä rikkaampi maa, sitä suurempi kansalaisten jalanjälki.

Kolme kulttuurista luokkaa

Kuluttamiseen perustuvan luokkajaon lähtökohtanamme on Worldwatchin Maailman tila 2004 -raportin määritelmä ja laskelmat. Niiden mukaan kuluttavaan luokkaan kuuluvat kaikki, joiden tulot ovat yli 7 000 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohden vuodessa (ostovoimakorjattuna eli kunkin maan hintatasoon suhteutettuna). Kutsumme tätä ryhmää ylikuluttavaksi luokaksi.

Huomionarvoista on, että maailmanlaajuisesti kuluttajia on kehitysmaissa lähes yhtä paljon kuin teollisuusmaissa.

Toisena lähtökohtana on kamppailevaan luokkaan lukeutuvien määrä. Se sisältää suurin piirtein kaikki, jotka joutuvat selviytymään alle kahdella dollarilla päivässä. Teollisuusmaissa kamppailevaan luokkaan on luettu viisi prosenttia väestöstä, sillä kodittomuus, työttömyys ja terveyspalveluiden saavuttamattomuus nakertavat ihmisarvoisen elämän edellytyksiä niissäkin.

Näiden kahden luokan välillä on kestävä luokka. Sen luokan jäsenten perustarpeet tulevat tyydytetyksi sellaisilla elinkeinoilla, jotka eivät vaadi suuria määriä energiaa tai uusiutumattomia raaka-aineita.

Osoittamalla mittavan kokoisen kestävän luokan 750 – 7000 dollarin vuositulojen välillä voidaan lietsoa myös optimismia: ihmiskunnan kolmannes elää hyvää elämää pilaamatta ympäristöä. Tämän luokan jäseniä on suhteellisen paljon mm. maissa, jotka vuoden 2009 Happy Planet Index esittää mallikkaina: Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta ja Jamaika.

Ylikuluttavan luokan kasvun purku

Koska vastuu ympäristötuhosta on suorassa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin, tulee puuttua ylikuluttavan luokan rahatalouden kokoon. Tavoitteena tulisi olla ylikuluttavan luokan rahatalouden supistaminen eli kasvun purku. Sillä tarkoitetaan vapaaehtoista siirtymistä oikeudenmukaiseen, osallistavaan ja ekologisesti kestävään yhteiskuntaan.

Kasvun purkamisen kannattajien mukaan nykyinen talouskasvu ei ole kestävää, koska se riistää luonnonvaroja ja tuhoaa ympäristöä, mutta ei oikeudenmukaisella tavalla paranna vähäväkisten hyvinvointia. Kaikki turha kulutus tänään on pois tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.

Kasvun purku on useiden eri ajatussuuntien risteyskohta. Siinä yhdistyvät esimerkiksi ympäristöajattelu kasvun rajat -keskusteluineen, Nicholas Georgescu-Roegenin ympäristötaloustiede, Serge Latouchen työ ympäristötalouden alalla, Ivan Illichin demokratia-ajattelu sekä M.K. Gandhin omavaraisten paikallisyhteisöjen merkitystä korostava ajattelu.

Marko Ulvila ja Jarna Pasanen

Kirjoittajat ovat tamperelaisia tietokirjailijoita ja aktivisteja.

Lähteet

SCB (2003) Households in Environmental Statistics. Statistica Centralbyron, Stockholm.http://www.scb.se/statistik/MI/MI1202/2004A01/MI1202_2004A01_BR_MIFT0408.pdf (21.5.2009)

Ulvila, M. & J. Pasanen (2009) Sustainable Futures: From Growth Imperative and Hierachies to Sustainable Ways. Ministry for Foreign Affairs of Finland. Helsinki. http://www.sustainablefutures.fi

Worldwatch (2004): State of the World 2004. Worldwatch Institute, Washington DC.

Happy Planet Index http://www.happyplanetindex.org