Milloin yhteiskunnallinen mullistus tai vallankumous on oikeutettu? Historiallisesti tarkasteltuna vallankumousten taustalla on yleensä ollut joko suuren kansanosan kokema epäoikeudenmukaisuus tai pienen eliitin halu ottaa valta haltuunsa. Näissä taustoissa on merkittävä moraalinen ero.

Itsekkyys ja ahneus eivät moraalisesti oikeuta vallankumousta, toivo kurjuuden, orjuuden ja epäoikeudenmukaisuuden lopettamisesta kyllä. Mutta hyvin harvoin vallankumouksessa käytetyt keinot ovat olleet moraalisesti oikeutetut.

Elämme nyt keskellä tilannetta, jossa kaikkien aikojen oikeutetuin vallankumouksen aihe on ilmiselvä ja moraalisesti oikeutetut keinot ovat käytettävissä. Otsikon “maailman toivo” voidaankin tulkita niin, että kysymyksessä ei ole vain ihmisen toivo, vaan todella koko maailman toivo.

Maapallon katastrofaalinen tilanne on kiistaton, kuten myös taustalla olevat syyt. Niistä ei tarvita enää lisätutkimuksia ja -todisteita, nyt on toimenpiteiden aika. Ellei tule nopeasti merkittävää muutosta, jo alkanut syöksykierre ajaa ihmiskunnan ja koko elonkehän kurjuuteen.

Jos tuhonkierteen syyn ilmaisee yhdellä sanalla, sana on kulutus. Yli maapallon kestokyvyn ja ihmisen tarpeiden nousseen luonnonresurssien kulutuksen taustalla on teollisuusmaiden ajama talouskasvu ja -kilpailu. Näiden taustalla on virheellinen arvomaailma.

Tästä seuraa, että tarvittavan vallankumouksen tulee perustua kahdelle periaatteelle: degrowth ja syväekologia. Nämä puuttuvat juuri niihin epäkohtiin, jotka ovat maailman katastrofaalisen tilan taustalla, eli järjettömäksi kasvanut kulutus ja virheellinen arvomaailma.

Kumottava valta ei ole minkään keisarin tai diktaattorin käsissä, vaan kysymyksessä on aate: talouskasvu.

Degrowth purkaa talouskasvun ja -kilpailun itsetarkoitukselliset mekanismit, muokkaa yhteiskunnan logiikan, rakenteet ja toimintaperiaatteet vastaamaan ihmisen todellisia tarpeita ja sopeuttaa kulutuksen maapallon kestokykyyn. Syväekologia puolestaan antaa ihmisille hyvän, aidon ja luonnollisen arvopohjan, jonka avulla saavutettu muutos voi jäädä pysyväksi sukupolvelta toiselle.

Sekä ihmiset että ympäristö hyötyvät siitä, että talouskasvusta irtaannutaan ja tuotannon ja kulutuksen määrää alennetaan ylikuluttavissa teollisuusmaissa huomattavasti. Tavoitteena on yhteiskunta, joka toimii pienellä kulutuksella paremmin kuin nykyinen yhteiskunta toimii suurella.

Degrowth ei tarkoita talouslamaa, vaan suunnitelmallista yhteiskunnan toiminnan ja tavoitteiden korjaamista. Tällöin paranee myös työllisyys, koska inhimillistä työtä voidaan kireän kilpailun poistuessa käyttää enemmän ja terve yhteiskunta hyötyy kaikkien työpanoksesta.

Kun aineellinen kulutus on alentunut tasolle, joka on sopusoinnussa ihmisen tarpeiden ja ympäristön kanssa, voidaan puhua kohtuutaloudesta. Suomessa tämä taso on noin kolmannes nykyisestä, mikä vastaa 1960-luvun kulutuksen tasoa per henkilö. Tällä tasolla omavaraisuusastekin voi olla huomattavan paljon korkeampi kuin nyt.

Samaten kuin että degrowth:in vaikutus ei ole verrattavissa talouslamaan on myös huomattava, että aineellisen kulutustason laskeminen ei ole menneisyyden kopiointia, vaan siirtymistä todella uuteen. Samalla aineellisella kulutustasolla kuin mitä oli 1960-luvulla voimme luoda paremman yhteiskunnan kuin mikä meillä nyt on ja mikä oli ennen.

Syväekologia perustuu elämäkeskeiseen arvomaailmaan, jossa elämä ilmiönä on kaikkien arvojen äiti, jolle muut arvot perustuvat. Kaikilla lajeilla on loukkaamaton itseisarvo ja koko luonto on arvokas itsessään, riippumatta ihmisestä. Ihmisen hyvä elämä on myös arvo itsessään, mutta ihmisen ei tule tyydyttää toissijaisia tarpeitaan muiden lajien ensisijaisten tarpeiden ja tulevaisuuden kustannuksella.

Kaikki elollinen maapallolla on syntynyt samojen voimien ja prosessien kautta, joten kaikki elämänmuodot ovat sukua toisilleen. Yhteenkuuluvaisuudentunne kaiken kanssa on ihmiselle elintärkeä, koska muuten hän ei osaa elää niin hienovaraisesti, ettei hän turmele ympäristöään.

Kun yhteiskunnan rakenne, ihmisen elämänmuoto ja arvomaailma ovat sopusoinnussa ihmisen todellisten tarpeiden ja ympäröivän luonnon kanssa, ihmiskunnan ja koko elonkehän tulevaisuus on aivan toista luokkaa, kuin mitä se on nykymenon jatkuessa.

Göran Ekström, Vihreän Elämänsuojelun Liiton puheenjohtaja

(Kirjoituksen ydin on liiton seminaarin avauspuheenvuorosta Helsingissä 27.11.2010)